Brittipoikien toinen levy salpaa hengityksen
Hurts on brittiläinen,
maailmanlaajuisesti suosiota kasvattava kahdesta henkilöstä koostuva
synthpop-bändi. Bändi koostuu laulajasta Theo Hutchcraftista ja
pianisti/kitaristista Adam Andersonista. Bändi on julkaissut kaksi levyä,
joista viimeisin on Exile. Se on julkaistu vuonna 2013.
Hurtsin musiikki on
ainutlaatuista teknisten äänien ja pop-musiikin yhdistelmää, joka saa
kuuntelijan kananlihalle. Etenkin tämän uudemman levyn tumman sävyiset ja
raskaat kappaleet ovat sisällöltään syviä ja ajatusrikkaita. Verrattuna bändin
edelliseen, Happiness-nimiseen albumiin, Exile on paljon raskaampi ja ja
vakavampi.
Albumin ensimmäinen
kappale on nimeltään Exile, jonka mukaan koko albumi saikin nimensä. Tämä
ensimmäinen kappale määrää koko levyn tunnelman. Se ns. toivottaa kuuntelijan
tervetulleeksi kuuntelemaan albumia ja
saa näin kuuntelijan heti hyvään, rauhoittavaan ja mietteliääseen transsiin,
mistä tämä herääkin vasta albumin viimeisen kappaleen viimeisten sointujen
tahdissa.
Exile-albumin kappaleet
sopivat yhteen ja kokoavat albumin yhdeksi kokonaisuudeksi, ehkä vähän
liikaakin. Kun kappaleita kuuntelee yksitellen ja kunnolla erikseen, ne ovat
loistavia yksilöitä hyvine lyriikoineen ja voimakkaine bassoineen. Mutta kun
albumia kuuntelee kokonaisuudessaan putkeen, sen kaikki 12 kappaletta
kuulostavat saman tuulisilta. Toivottavasti Hurtsin pojilta eivät ideat ole
loppumassa kesken.
Kuitenkin uusin levy on
parempi kuin edellinen Happiness-levy. Exile on selkeämpi kokonaisuus, ja
Hutchcraft ja Anderson ovat löytäneet oman musiikkityylinsä tämän albuminsa
kautta. Heidän live-esiintymisetkin ovat lumoavia. Bändi on jo nyt maailmalla
saanut todella paljon suosiota ja se varmasti jatkaa nousuaan.
